KOHOKOHTA olut humala, 100g

Palasaippua- pelkkä ,mummojen käyttämä vanhanajan juttuko? Kerronpa miten minulle kävi. Kerrottakoon myös , että olen vuosia ollut fanaattinen -ainoastaan ja vain -kampaamotuotteiden uskollinen ystävä.

Saippuan tekoa vahingossa, siitä se lähti.

Ystävääni olin kannustanut saippuan tekoon ja hän aloittikin kehittelemään reseptejä tuoden niitä markkinoille muutaman. Tuotteet olivat hyviä ja olin iloinen hänen puolestaan, kunnes kohtalo iski näppinsä leikkiin ja hänellä todettiin MS – tauti.  Tajusimme, että taudilla ei leikitä, saippuan teko pitää jättää ja siinä kohtaa iskikin paniikki, että mistä minä sitten näitä saan? Hiuksetkin tykänneet niin valtavasti niistä.

Ajatus hiipi päähäni. Jospa minä sittenkin opettelisin saippuan salat. Siitä se sitten pienesti lähti ja hyvin pian räjähti päässäni suuri saippuoitumisvimma. Vimmapa hyvinkin, sillä lähes kaikki rasvat ja öljyt tuli koitettua, yrteistä puhumattakaan. Koivua, kuusta, peltokortetta, suolaa, merilevää, nokkosta, tervaa, turvetta. Miten minä näistä löydän ne ihan parhaat, sillä huipullehan heti yritän kurkoittaa?

Vanha sanonta, ”KEN KUUSEEN KURKOTTAA, SE KATAJAAN KAPSAHTAA” tuli hyvinkin pian elettyä todeksi. Oli pilalle mennyttä tervasaippuaa kymmeniä, jässähtäneitä rumia valkoisia/ruskeita kasoja, joita ei voinut edes omaan käyttöön kelpuuttaa.

Alkoi kehitystyö, alkoi kokeilu jälleen minulle niin tutun kaavan myötä, jota ei kemiassa tunneta-kantapään kautta.

Minulle iski öljy ahdistus. Miksi minä käytän tuotteita, joiden valmistusprosessia en tiedä? Miksi tuotan lentokone rahdilla itselleni öljyjä, joiden alkuperää en varsinaisesti tunne? Tiedänkö öljyistä tarpeeksi, voidakseni suositella niitä muille?

Siitä sitten aloin kyselemään vanhoilta ihmisiltä entisaikojen  saippuan teosta ja materiaaleista. Nettiä luin ahmien, vaan pääsuunta ihan selkeästi on kasvipuolen raaka-aineilla, eikä entisaikojen eläinperäisistä puhuttu juurikaan.

Siitäkös minun nälkäni asiaa kohtaan kasvoi. Päätin kehitellä vastaiskun ulkomaalaisille raaka aineille, tehdä minun näköiseni tuotteet, joidenka alkuperän olen itse tuottanut.

Miten yksinkertaista, vai onko sittenkään?

No ei todellakaan. On helppoa tehdä vedestä ja kasvirasvasta ohjeen mukaan saippua, vaan otappa käyttöön luonnon aineita vuohenmaitoa, sisäelinrasvaa, hunajaa, turvetta, tervaa, savea…

Vuohenmaidon halusin lisäksi vaihtaa vuohenkermaan, vuohen jogurttikin tuli koitettua sekä hera ja voi öljy.

Kymmenien kokeilujen, lämpötila muutosten, pienten säätöjen jälkeen alkoi lopputuote näyttämään oikealta. Mitkään saippua ohjeet, joita olin lukenut, eivät päteneetkään näihin minun raaka aine valintoihini.

Ulkomaisista youtube kanavista poimitut yksittäiset sanat, lämpötilat, google kääntäjän avulla suomennetut lauseet, sadat vaihdetut viestit/pohdinnat saippuan teosta ystäväni kanssa…  Kun saippuantekoon lisättiin erään tutkijan pitkät viisaat neuvot, mikä tekee mitäkin meidän iholla, mitä oikeasti kannattaa välttää ja mitä oikeasti saippuassa pitää olla, sain näistä neuvoista niin paljon voimaa, että minun saippuani on nyt tehty meidän tilan omista raaka aineista 98% voimalla. Perus saippuan pohja perustuu sisäelinrasvaan tilan omista teuraseläimistä. Tilan omasta vuohenmaidosta separoituun kermaan ja meidän pelloilta kerättyyn hunajaan- pienen lisä puhdistuksen saan tutkijan minulle konsultoimasta savesta, jota käytän neljäntenä raaka- aineena. Perus NATUREL saippua, joka sopii kaikille.

Näistä on minun reseptini loppuhuipentuma=KOHOKOHTA valmistunut. Nimen keksimisessä ei mennyt aikaa, sillä kymmenien kokeilujen jälkeen se onnistunut saippua erä oli varsinainen KOHOKOHTA.

Minun saippuani on nyt tehty yksinkertaisesti Suomen luomu alkuperäiseläinten sisäelinrasvasta ja luomukermasta.

Eniten harmittaa se, että hyvää raaka-ainetta on meilläkin mennyt niin kauan hukkaan ja miten loistava tuote se on. Raaka-aine, jota mummuni ja pappani vielä osasivat hyödyntää.

Suurin osa tästä menee Suomessa jätteeksi ja se on suuri sääli. Samaan aikaan, kun suurin osa ihmisistä käyttää nestemmäisiä ties mitä pesuaineita säilöntäaineilla kyllästettynä omalla ihollaan, lastensa ihoilla. Vaikka miten puhumme turvallisista, tutkituista kauppatuotteista, niin kannattaa miettiä ja tutkia, mitä ne sisältävät. Tekeekö oikeasti hyvää laittaa ihollemme , päänahallemme aineita, jotka ovat suoranaista myrkkyä? Sen lisäksi, että jättää niitä 200ml purkkeja tyhjäksi useita kymmeniä vuodessa.

Meidän perhe on oppinut käyttämään pala saippuoita nyt niin hyvin, että ylpeänä saan katsoa kylppärin hyllyä. Yllättyneenä myös yli vuoden kokemuksella saan todeta, että hiukseni voivat  paremmin, kuin koskaan, paremmin kuin niiden kalliiden hoitomaskien ja naamioiden aikana.

Miten yksinkertaista ja kaiken lisäksi edullista.

Ilolla saan myös kertoa, että saippuassa käyttämäni hunaja on tosiaan tuotettu meidän pelloiltamme ja mehiläislajina on- alkuperäisrotu sekin – Suomen tumma mehiläinen!

Olut saippuamme on tehty yhteistyössä Laitilan Limonaditehtaan kanssa . Kukko olut  ja humala valikoituivat tähan saippuaan sillä onhan niitä  iät ja ajat käytetty hiusten huuhteluun. Olut tekee hiuksista pehmeät ja poistaa sähköisyyttä.Olut Saippua on mieto ja hellävarainen ja sopii kaikille ihotyypeille.Savi  saippuassa antaa sille liukkautta ja on erinomainen mm parran ajossa.

Olkaa hyvä ja nauttikaa, rentoutukaa KOHOKOHTA saippuamme kanssa.